Aika menee hurjan nopeasti, ihan vastahan pennut syntyivät ja kohta ne jo lähtevät maailmalle. Välillä tuntuu, että en taida raskia luopua yhdestäkään, vaan perun kaikki kaupat mutta toisaalta aamuyöllä puoli kolmelta, kun herää pikkukoirien piipitykseen, on ihan mukava ajatella, että ei tätä enää kauan kestä.

Tällä viikolla on taas tapahtunut paljon. Maanantaina käytin pennut mikrosirutuksella ja eläinlääkäri tarkasti ne samalla. Kaikki oli ok ja sirutus sujui ihmeen helposti. Tiistaina saimme vieraita Porista, kun Johanna ja Aaro (noin vuosi ja 9 kk) kävivät katsomassa pentuja. Aaroa ei paljon pennut kiinnostaneet, mutta Pikon kanssa oli mukava touhuta alkujännityksen jälkeen. Huiminta oli, kun Aaro työsi kielen ulos suusta ja antoi Pikon nuolla... Olisittepa kuullet sen kikatuksen! Tänään pennut saivat kuusiviikois synttäreiden kunniaksi taas matoläkkeet. Tiikeri-kissaa on käyty katsomassa parina aamuna. Pennut ovat lähinnä innoissaan ja heiluttavat vain häntää, paitsi Ruskaretki, joka olisi keskittynyt mieluusti ainoastaan Tiikerin ruokiin. Tiikeri on suhtautunut pentuihin rauhallisesti, nuolee niitä vähän ja välillä yrittää leikkiä. Ilmat ovat suosineet myös pentujen ulkoilua. Pihalla ollaan käyty päivittäin, välillä pariinkin kertaan. Mutta kuvia on tullut otettua tällä viikolla aika heikosti. Jotain nyt kuitenkin.

Kuinka monta pikkukoiraa mahtuu yhteen kissankuljetuslaatikkoon? Aika monta...

 

Aamupalalla. Vasemmalta Rusaretki, Sumupilvi, takana Hallayö, Kuurankukka, Ensilumi ja Aamu-usva

 

Sitten tulikin jo väsy käpälään.

 

Piko "päiväunilla", vähän luvattomassa paikassa, Pertun vaununkopassa.